r/arkisuomi • u/MrTordse • 2d ago
Vituttaa olla lomalla
Ajattelin vaan jakaa mitä mielessä pyörii. Odotin pitkään ja innolla että pääsin kesälomalle. Sit ku pääsin kesälomalle ni kokoajan on vaan vituttanu ei oo yhtikäs mitään tekemistä.
Ensimmäinen viikko meni paskassa säässä sohvalla mädäntyessä oli siis about +12c pilvistä ja vesisadetta 5 päivää viikosta. Ei viittiny siinä säässä mökille lähteä mut kotona ei oo mitään tekemistä. Ei kiinnosta siivotakaan kun ei täällä ketään käy koskaan huoltomiestä lukuunottamatta.
Vituttaa kun nykyään ei oo ketään kenen kanssa tehä mitään kukaan ei lähe baariin ei terassille ei kylille ei mökille ei festareille ei laivalle ei ryyppäämään, ei nykyään jaksa paljoo kyselläkkää ketään mihinkää ku aina ku on kysyny lähteekö johonki noista mainituista ni aina sama "en tiiä" tai "pitää kattoo" ja lopulta asia jää siihen.
videopelitkin on lakannu kiinnostamasta pitkä aika sitten paitsi yks mut sitäkään ei kiinnosta yksin pelata. Ei oo kumppania kenen kaa olla niinku melkei kaikilla muilla eikä tälläsillä masennuksilla sellasta tuu saamaankaan. Ei voi edes yksinään lähteä kylille ajelemaan huvikseen koska ei ole näillä hinnoilla varaa autolla ajaa turhaan ja kaksipyöräset on rikki enkä osaa korjata eikä ole rahaa korjata.
Tänään olis hyvä sää mut ei tähä aikaan viitti mökille lähtee (klo 16.00)ku huomiseks näyttää ukkosta ja paskaa säätä. Muutenki mökilläki olis kivempi ku ei aina tarvis olla yksinään ku ei siitäkää oikei mitää tuu ku yksin pitää vahtia nuotiota, vahtia sisätulia, tehä ruokaa, hakata puita, kantaa puita ym ym ni ei siinä kerkee mitää edes tekee. Tuntuu että loma menee täysin hukkaan koska ei ole tekemistä mut toisaalta ei oikei mikään edes kiinnosta. Töissä ollessa vitutti mut nyt tuntuu siltä että lomalla ollessa vituttaa enemmän ku töissä eli ei pitäis pitää lomaa ollenkaan ku saa vaan vitutusta siitä entisestään.
242
u/dta150 2d ago
Lueskelin viestihistoriaasi vähän pidemmälle ja tein tällaisen analyysin: sä olet nuori mikkeliläinen amiskundi, joka elää äärimmäisen stereotyyppistä mikkeliläisen amiskundin elämää, eli vapaa-aikaan kuuluu lähinnä autot, videopelit ja ryyppääminen, ja välillä sitten voi hullutella lähtemällä ruotsinlaivalle ryyppäämään. Eikä siinä mitään, jos tämä tuottaisi sulle nautintoa, mutta se selvästikään ei tuota. Kaikki raha kuluu harrastuksiin, joita sä vaikutat suorittavan velvollisuudesta, ja niistäkin löydät enemmän valitettavaa kuin iloittavaa: kaverit ei halua ryypätä, kaverit pelaa paskoja videopelejä, sääntö-Suomessa on liian tiukat nopeusrajoitukset.
Sä ilmeisesti koet jääneesi kelkasta siinä, kun kaverit ovat pariutuneet ja jääneet kumppanin kanssa kotisohvalle, eikä kukaan lähde enää ryyppyreissuille mukaan. Kyllä, sellaistahan se aikuistuessa alkaa olemaan. Ainakin minun nuoruudessani niitten ryyppyreissujen iso pointti oli se mahdollisuus, että sieltä löytyy joku muikkeli, jonka kanssa voi sitten jäädä sinne kotisohvalle siltä tuntuessa. Sulla taas alkoholinkäyttö vaikuttaa olevan pakonomaista ja se hyvin mahdollisesti värittää myös sun kokemusta muusta elämästä: kaikki muut asiat tuntuvat tylsiltä ja vaivalloisilta, koska ne eivät tarjoa alkoholin nopeita dopamiinihittejä. Ja kyllä, sellaistahan se on. Joko sitä oppii tasapainottelemaan elämän himojen ja halujen ja tylsien velvollisuuksien välillä, tai sitten ei opi. Kaikki tietää, miltä se näyttää, kun ei opi.
Kun tyypit listaa täällä, että mikset lähde telttailemaan tai uimaan tai kansanopiston kurssille, niin ne on niille ihan oikeasti nautintoa tuottavia asioita, joiden ne uskoo voivan olla sullekin sellaisia. Jengi ihan oikeasti tykkää ruoanlaitosta ja leipomisesta ja kaikesta tollaisesta tylsästä puuhastelusta, joille sulla ei ole henkistä kapasiteettia nyt, koska sä vedät tota roolia, missä elämän kiksit tulee viinasta ja aamuviiden pillunsaamisen mahdollisuudesta(?). Mutta se on rooli, joka selvästi ei sovi sulle, koska jos se sopisi, et sä olisi täällä kirjoittamassa näitä samoja juttuja viikon välein. Enkä mä tarkoita tätä vittuiluna, vaan mä tarkoitan, että sä olet tarpeeksi itsetietoinen ymmärtääksesi, että hommat ei skulaa tällä hetkellä yhtään, mutta et tarpeeksi itsetietoinen tehdäksesi asialle jotain. Se on se kriittinen askel siinä.
Voi olla että sun pitää käydä lääkärissä jossain vaiheessa puhumassa tosta masennuksesta ja burnoutista, koska toi että kaikki tuntuu ankealta ja mahdottomalta ja olemassaolevatkaan ilonaiheet eivät oikeasti tuota sitä iloa, niin se on niin klassista masennusta kuin voi olla. Mutta mä en kuitenkaan lähtisi sillä ajatuksella että lääkäriin nyt ja mars, koska vaikka sä saisitkin sieltä jotain troppeja, niin joka tapauksessa sun pitää muuttaa elämäntyyliäsi jotta mitään pidempikestoista parantumista voisi olla luvassa. Ne lääkkeet ei tuo sun vapaa-aikaan merkityksen tunnetta tai korjaa sun taloudellista tilannetta.
Joku vitun Mikkelikin on aika monelle ihmiselle unelmapaikka elää: on luontoa, on urheilumahdollisuuksia, turvallinen ja suht eloisa ympäristö ja hyvät palvelut, mutta samalla omaa rauhaa. Jo se, että sä löytäisit itsellesi joitain mielekkyyden kokemuksia, joihin ei liity päihteidenkäyttö, olisi aika iso askel. Ja niitä kokemuksia voi löytää ihan mistä tahansa lähiympäristöstä, mutta sä olet sokea niille, koska sä vedät tuota ankeaa rutiinia katsomatta ympärillesi. Mutta sä oot niin nuori, että sä voit keksiä itsesi täysin uudelleen ihmisenä vaikka kuinka monta kertaa, jos niikseen tulee. Ihan ekana sun pitää vaan lopettaa se saman kehän kiertäminen. Mene vaikka sinne mökille kärsimään selvinpäin niin pitkään, että halkojen hakkaaminen ja hellan letkun vaihtaminen alkaakin yhtäkkiä kiinnostaa.